where were we on the weekend

Jälleen on yksi viikko hujahtanut ohitse niinkuin elämä filminauhana kuoleman koittaessa eikun... Mitään jännää kun ei koskaan (minulle) tapahdu, on kai tyydyttävä siihen keskinkertaisen tylsään ja tasapaksuun elämään. Kai sekin on ihan hyvä, ja aionkin nyt nauttia toivottavasti viimeisistä hetkistäni joutilaana turhanpanttina ja kerätä energiaa tulevaisuuden unelmien tavoittelemiseen. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Kerron sitten jos joskus on jotain kerrottavaa.
Vaikka viime ajat onkin enemmän tai vähemmän mennyt jeekivaaeimitäänpaineitamistäänelämäonkivaa- ja vittukunahdistaamunelämälläeioosuuntaamitämäteen-fiilisten välillä tasapainotteluun, on tästä joutenolosta ollu oikeesti jotain hyötyäkin. Jos olisin edellisen työsopimuksen päätyttyä vielä jatkanut samalla alalla, ois oravanpyörä-noidankehä ollut valmis ja siitä poispääseminen kymmenen kertaa hankalampaa. Jatkuvista "ai sä et ookaan töissä, ai mikset, no ootko nyt varmasti kyselly tarpeeks"-uteluista huolimatta oon erittäin tyytyväinen että uskalsin tehdä niinkun itsestä tuntuu ja pitää pikku miettimisbreikin. Ja hei, en suinkaan oo ollut joutilaana vuosia, vaan vasta oikeesti pienen hetken! Joskus vaan on hyvä tehdä kaikkien odotusten vastaisesti niinkun itsestä tuntuu, ja muuttaa kokonaan suuntaa kun se vielä on mahdollista. Ymmärtääkseni tätä elämää eletään kuitenkin ensisijaisesti itteään varten.
Vaikka itse oon ollutkin nyt viikot lähinnä kotona, on viikonloput silti oottamisen arvoisia. On ihan eri asia jos molemmat ollaan töissä tai koulussa, mutta kun vain toinen on niin päivät yksin kotona on melko... yksinäisiä. Tää viikonloppu oli kuitenkin odottelemisen arvoinen, kun huomenna saan pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystävän viettämään iltaa meille. Siispä mukava viikonloppu tulossa, ja sitä samaa teillekin!