Talvi tuli tännekin viimein! Tai no, onhan tuota lunta ollut maassa vaihtelevalla menestyksellä jo yli kuukauden päivät, mutta nyt näyttää viimein siltä että se on tullut jäädäkseen. Jee! Onhan tässä tietysti niitä ikävämpiäkin puolia kuten se että autoilevan ihmisen elämä hankaloittuu samantien kun pakkasmittari laskeutuu miinuksen  puolelle, mutta se on onneksi vain hyvin pieni haittapuoli (ainakin minusta, tuosta toisesta osapuolesta en mene takuuseen...).

Viime päivät (viikot) olen kuluttanut jouluvalmisteluja tehden, kuten esimerkiksi lahjoja hankkien ja tänään tein myös joulusiivouksen. Nyt voikin sitten hyvillä mielin rauhoittua joulun viettoon, kun ei kauppaankaan enää tarvitse lähteä hermojaan menettämään.

Aattopäivä me vietetään hieman viime vuodesta poiketen naapurikaupungissa T:n puolen sukulaisten kanssa, jonka jälkeen mennään minun vanhempieni luokse jatkamaan joulun viettoa. Tuntuupa hassulta että jouluun on vaan kaksi yötä! 

Joulukiireiden ohessa olen kuitenkin kerinnyt mm. törsätä veronpalautukseni (tosin joulun aikaan siihen ei paljon vaadita), niistä ehkä kuvia sitten joulun jälkeen. Siis ei palautuksista, vaan hankinnoista. Joulun jälkeen on sitten vuorossa alennusmyynnit, voi miten rankkaa tämä kuluttaminen onkaan...

Nyt kuitekin aloitan omalta osaltani joulun vieton keran teemaan sopivan leffan (Mutta mitä tapahtui joulupukille) ja teekupillisen. Hyvää ja rauhallista joulua, palataan asiaan sitten taas ensi viikolla. ♥

Tämän päivän fiilikset on pitkästä aikaa olleet hyvin pitkälti yllä olevan kuvan kaltaiset. En muista milloin viimeksi olisin voinut nukahtaa yhtä rauhallisin mielin kuin todennäköisesti tänään nukahdan (sen jälkeen kun olen ensin pyörinyt kaksi tuntia sängyssä, mutta siihen nyt ei auta muutenkaan mikään). Hilpeitä tuntemuksia aiheuttaa esimerkiksi uusi työpaikka jossa pääsen aloittamaan vieteltyäni joulun ensin rauhassa, ja erityisen hyvää tässä paikassa on se että se on viimein jotain sellaista mitä oikeasti haluan tehdä, samalla kun saan sanoa hyvästit edelliselle työlle ja ammatilleni. Tai siis eihän se ammatti tietysti minnekään katoa ja uudessa paikassa siitä on varmasti hyötyä, mutta varsinaisia hoitoalan töitä tuskin aion enää tehdä.

Toinen hyvää mieltä aiheuttanut asia on tietysti tänään eduskunnassa tehty päätös tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä. Tai ainakin asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mielestäni onkin aivan käsittämätöntä miten tämmöisiä asioista tarvitsee edes keskustella vielä nykypäivänä... Tästä voisinkin paasata vaikka neljän sivun verran mutta tällä kertaa taidan jättää sen väliin ja yhdyn vaan (onneksi melko vallitsevaan) mielipiteeseen ja totean sen olevan ihan mahtava juttu.

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, nyt keskityn viikonlopun viettoon ja ensi viikolla koittaakin sitten seuraava iso urakka: joululahjojen hankkiminen. 

Ei tämä blogin aktiivinen päivittäminen  nyt oikein ota tulta siipiensä alle. Ajan puutetta en voi käyttää tekosyynä, mutta ideoiden ja (hyvän) kameran puute sen sijaan ovat ihan oikeita selityksiä. Itseänikin hirvittää näin huonolaatuisten kuvien julkaiseminen, jonka lisäksi parhaat inspiraatiopuuskat tahtovat näköjään aina tulla juuri silloin kun ei ole mahdollisuutta kirjoittaa.

Juuri mikään ei taaskaan ole elämässäni muuttunut suuntaan taikka toiseen, jos vaatekaapin päivitystä ja muutamaa uutta juttua sisustuksessa ei lasketa. Olen tässä parin viime viikon aikana harjoittanut shoppailuterapiaa enemmän kuin laki (kukkaro) olisi sallinut, mutten voi kieltää etteikö se olisi kohentanut hieman mielialaa. Suurimman osan löydöistä olen onneksi bonganut alennuksista, ja eihän muutama pikkumusta, kengät, parit-- pussillinen alusvaatteita ja muutamat housut nyt vielä niin kamalasti ole. Ainiin ja ne hyllyt...

halloween ja muuta

Lokakuu on kääntynyt marraskuuksi, ensilumi tuli ja meni samoin kuin halloweenkin. Perjantaina vietettiin viimeinkin jo kauan suunnitelmissa ollutta halloween-juhlaa muutaman lähimmän kaverin kanssa. Hauskaa oli vähintään omaksi tarpeeksi, ja nyt onkin taas kiva ihan vaan olla suunnittelematta sen kummempia. Jo kaksi päivää ikävästi takaraivossa jyskyttänyt päänsärky on kyllä vähän latistanut mielialaa, ja ulkona tihkuttava sade ja jäätävä tuuli on pitänyt huolen  siitä että ulkonakin on tullut käytyä vain pakollisen verran... Eli ei mikään kaikista paras viikon alku, varsinkin kun tuo parempi puoliskokin uhkaavasti näyttää olevan tulossa kipeäksi.

Loppuviikosta on toivottavasti odotettavissa tulevan hieman parempi, kun tarkotuksena on lähteä metsästämään mulle uusia talvikenkiä, ja ehkä jo muutama joululahjakin tarttuu samalla mukaan.  Sen lisäksi en pistäisi yhtään pahakseni jos vaikka löytäisin itelleni pitkästä aikaa jotakin uutta vaatekaapin täytettä, nykyisistä ryysyistä kun mikään ei tunnu näyttävän hyvältä, istuvan oikealla tavalla tai sitten ovat vaan liian vilpoisia talvikäyttöön. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi käyttänyt rahaa oikeasti itseeni, kun viime kuukausina suurin osa niistä vähistäkin varoista on tuntunut kuluvan joko laskuihin tai muihin yllättäviin menoihin (kuten lääkärikuluihin, kun jokin aika sitten teloin jalkani, joka ei muuten ole vieläkään parantunut...). Sitähän se elämä on, tai on ainakin viime kuukausina tuntunut olevan, lääkärissä ravaamista, rahan menoa ja henkilökohtaisia kriisejä.

Jottei nyt ihan synkistelyksi menisi, niin onhan tässä kuitenkin ollut paljon hyviäkin asioita;  perhe, ystävät, maailman paras mies ja joulukin ihan kohta. Nyt kun tulisi vielä kunnolla lunta ja pakkasta!

minä nautin

kaikesta kauniista

syksyn lehdistä, viileistä tuulista

autiotaloista

elämästä

siitä tunteesta kun pakahtuu onnesta

ja joskus,

onnettomuudesta

sitä en rakasta,

mutta senkin tiedän tarvitsevani.

ja

kaukokaipuu,

tiedäthän sen tunteen

kun tekee mieli lähteä

päästä paikkaan jossa

kukaan ei tunne

eikä tuomitse

voi vain kulkea

katuja vailla nimiä

tai muistoja

on niin paljon kaikkea

mitä

haluaisin

ehkä olla

ehkä tulla

ehkä 

joskus

kuvat internetin ihmeellinen maailma, Tumblr ja Weheartit

where were we on the weekend

Jälleen on yksi viikko hujahtanut ohitse niinkuin elämä filminauhana kuoleman koittaessa eikun... Mitään jännää kun ei koskaan (minulle) tapahdu, on kai tyydyttävä siihen keskinkertaisen tylsään ja tasapaksuun elämään. Kai sekin on ihan hyvä, ja aionkin nyt nauttia toivottavasti viimeisistä hetkistäni joutilaana turhanpanttina ja kerätä energiaa tulevaisuuden unelmien tavoittelemiseen. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Kerron sitten jos joskus on jotain kerrottavaa.
Vaikka viime ajat onkin enemmän tai vähemmän mennyt jeekivaaeimitäänpaineitamistäänelämäonkivaa- ja vittukunahdistaamunelämälläeioosuuntaamitämäteen-fiilisten välillä tasapainotteluun, on tästä joutenolosta ollu oikeesti jotain hyötyäkin. Jos olisin edellisen työsopimuksen päätyttyä vielä jatkanut samalla alalla, ois oravanpyörä-noidankehä ollut valmis ja siitä poispääseminen kymmenen kertaa hankalampaa. Jatkuvista "ai sä et ookaan töissä, ai mikset, no ootko nyt varmasti kyselly tarpeeks"-uteluista huolimatta oon erittäin tyytyväinen että uskalsin tehdä niinkun itsestä tuntuu ja pitää pikku miettimisbreikin. Ja hei, en suinkaan oo ollut joutilaana vuosia, vaan vasta oikeesti pienen hetken! Joskus vaan on hyvä tehdä kaikkien odotusten vastaisesti niinkun itsestä tuntuu, ja muuttaa kokonaan suuntaa kun se vielä on mahdollista. Ymmärtääkseni tätä elämää eletään kuitenkin ensisijaisesti itteään varten.
Vaikka itse oon ollutkin nyt viikot lähinnä kotona, on viikonloput silti oottamisen arvoisia. On ihan eri asia jos molemmat ollaan töissä tai koulussa, mutta kun vain toinen on niin päivät yksin kotona on melko... yksinäisiä. Tää viikonloppu oli kuitenkin odottelemisen arvoinen, kun huomenna saan pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystävän viettämään iltaa meille. Siispä mukava viikonloppu tulossa, ja sitä samaa teillekin!

autumn

Nyt on kyllä pakko sanoa, taidan olla maailman paskin blogin kirjottaja. Viime kerrasta on kulunut taas -huppista keikkaa vaan- yli kaksi kuukautta. Et silleen. No mut, ei mulla tälläkään kertaa  ole mitään ihmeelistä kerrottavaa, kesä hujahti ohi silmänräpäyksessä ja nyt ootellaan jo syksyä. Minun - tai meidän - kesä kului yhtä kylpyläreissua lukuunottamatta lähinnä kotinurkilla, ja ihan kiva niin. Tai no, ainahan se ulkomaan reissu tai -pari piristäisi, mutta ainakin toistaiseksi raha- tai rahattomuustilanteen huomioon ottaen oli se oma kotinurmikkokin ihan kiva paikka lomailla.

Oi syksy... Syksy on ehdottomasti ollut aina se vuodenaika jota odotan eniten. Tykkään kyllä kesästäkin. mutta syksyssä on sitä jotain. En malta odottaa ruskaa, lehtien punertumista, pimeitä iltoja, syystuulia, sitä kun saa kaivaa tuikut ja muut kynttilät esiin kesäsäilöstään, lämpimän viltin alle kaivautumista, leffailtoja rakkaan kanssa kera teekupposen tai viinilasillisen... No, jos totta puhutaan, niin illathan ovat jo verrattain melko pimeitä, kynttilät on kaivettu esiin, viltin alla olen ollut puolet kesästä koska olen niin kova palelemaan ja tee ja viinikin maistuvat kyllä ympäri vuoden. Mutta pointti tuli varmaan selväksi, syksy on oikein tervetullut eikä ole yhtään ikävä sitä kun sisällä oli +30'c ja nukkumaan olisi pystynyt ehkä suihkussa valuvan veden alla...
Taidanpas tästä siis mennäkin hakemaan kupillisen teetä ja hautautua peiton alle, ainakin siihen saakka kunnes tuo parempi puoliskoni saapuu kotiin. Sitten suuntana voisikin olla vaikka kirjasto!

Miten tää aika on taas menny näin nopeasti...? Oon ollut jo kaksi viikkoa lomalla, enkä oo oikeastaan kerinnyt tehdä vielä mitään.. Tai kerinny ja kerinny, oisin varmasti kerinnytkin mutta jostain syystä nää päivät on vaan menny kun sumussa, lähinnä univelkoja pois nukkuen. Ja tietysti aurinkoa ottaen (en oo muuten vielä ikinä ollu näin ruskee!), ainakin vielä sillon kun ulkona lämpötila oli plussan puolella ja räntäsateen sijaan taivaalla loisti aurinko... No, ei nyt ihan, mutta ei näissä tämänhetkisissä säissä oo ainakaan kovin paljoa kehumista.

Niin ja muutaman kerran ollaan tietysti jo iltaa keritty istumaan niin sisarusten kun kavereittenkin kanssa. Mikähän siinä muuten on, että lautapelit alkaa näin vanhemmiten taas tuntua oikein hauskalta ajanvietteeltä, varsinkin porukassa! Toivottavasti kesän mittaan tulee vielä paljon samanlaisia iltoja ja öitä.

Sen lisäksi etten oo tehnyt mitään, oon käynyt pari kertaa ostamassa muutamia kesähepeniä ja tehnyt jokusen reissun naapurikaupunkeihin. Ei mitään tavallisesta poikkeavaa siis. Seuraavaks vuorossa olisikin juhannus (jo ylihuomenna!), vaikka ulos katsottaessa ei ihan siltä näytäkään. Mutta rantasauna ja hyvä seura onneks korvaa kökön ilman, vaikka uimaan oliskin ollu ihan kiva päästä..

Jokatapauksessa olipa keli millainen hyvänsä, oikein rentouttavaa ja rauhallista juhannusta kaikille! Ja pysykää poissa sieltä järveltä, jos lasissa on ollut muutakin kuin mehua. Kiitos :)

 (© Nelli)