vilttivuoren keskeltä

Tässä sitä taas ollaan, jalka jälleen kerran paketissa ja sairaslomatodistus takataskussa. Älkää edes kysykö miksi, se on liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi (en kompuroinut humalassa, ihan vaan tiedoksi). Ei mitään yltiöpäisen vakavaa, mutta sen verran kuitenkin että liikkuminen (varsinkin tuolla luistinradalla joka alkaa heti meidän ulko-ovelta) ja kengän laittaminen jalkaan on toistaiseksi melko mahdotonta. Siispä pari viime päivää on pysytty visusti sisätiloissa, milloin minkäkin turhamaisuuden parissa.

Vaikka syksyllä olinkin suorastaan häiriintyneen innoissani tulevasta pimeydestä ja talvesta, voin käsi sydämellä sanoa että nyt alkaa meikäläisellekin riittää. Aurinko ja hellepäivät, olette enemmän kuin tervetulleita! Toisaalta kesän saapuminen myös vähän jänskättää, kun en yhtään tiedä mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan. Siitä huolimatta mieli tekisi jo aloittaa kesäkledjujen hamstraaminen, ja yhtenä päivänä olisin hirveen kovasti halunnu laittaa arskat päähän (tosin silloin paistoi aurinko, joten ihan hyvin oisin voinutkin laittaa). Siksipä kokosinkin aikani kuluksi (koska sitä on tänään riittänyt) pienimuotoisen kesävaatekollaasin, johon ahdoin niin paljon kukkakuosia ja kesähepeniä kuin vain mahtui. Edellisen kesän vaatteethan ei missään nimessä enää käy, tai ainakin on hommattava saman verran uusia (ei kannata repiä pelihousujaan, mulla on oikeesti tosi vähän kesävaatteita). Siispä, täällä odotetaan jo innolla sesongin alkamista (ja lottovoittoa). Joo. Etenkin jälkimmäistä.

Jälleen yksi (työ)viikko takana, ja tammikuutakin jäljellä enää muutama hassu päivä. Loppuviikon työntekoa tosin haittasi hieman se, että tulin kipeäksi ja jouduin jäämään kahden päivän sairaslomalle. Mikähän lie vikana kun koko ajan paleltaa, siis oikeasti paleltaa, "päällä on neljä villatakkia ja peitto ja silti tutisuttaa"-tyyppisesti.

Viikonloppu meni rennosti lepäillen, syöden ja leffoja katsellen. Käytiin vuokraamossa katsomassa josko sinne olisi tullut uutuuksia, ja olihan sinne! Moni on suositellut The fault in our stars-nimistä leffaa, joten kun se sieltä löytyi niin ajateltiin (minä ajattelin) se vuokrata. Sen vaan sanon, että kannattaa varata niitä nessuja jos aiot kyseisen leffan katsoa. Oikeasti.

Mitäs muuta... Ensi viikon pystyn toivottavasti olemaan kokonaan töissä eikä mikään pöpö pääsisi iskemään. Toivottavasti myös O.P.I:n uusin kokoelma on jo saapunut työpaikalle, että pääsen lunastamaan omani pois... Yksi tämän työn ehdottomasti parhaista puolista on, että kuulee ensimmäisten joukossa kosmetiikan uusista tuulista sekä pääsee testaamaan uutuuksia. Ihmettelen edelleen miksi ihmeessä tuhlasinkin niin monta vuotta elämästä johonkin mistä en hetkeäkään nauttinut. Onneksi se vaihe on kuitenkin ohi eikä siihen enää myöskään tarvitse palata. Jos jotain tästä opin niin sen, ettei koskaan pitäisi elää elämäänsä kenekään toisen mielen mukaan, vaan uskaltaa itse tehdä omat päätöksensä. Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä tekemäsi valinnat ovat vääriä, typeriä, liian uhkarohkeita tai muuten vaan huonoja. Yritä siinä sitten miettiä mikä olisi omalta kannalta paras ratkaisu. Niimpä, helpommin sanottu kuin tehty.

Ensimmäinen työviikko olisi nyt sitten läpilusittu samoin kun ensimmäinen "oikea" viikonloppu pitkään aikaan. Niin mukavalta kun arkeen palaaminen tuntuukin, tuntui myös viikonloppu hujahtavan ohi silmäräpäystäkin nopeammin. Töihin on kuitenkin kiva mennä taas huomenna, eivätkä aikaiset herätyksetkään ole tuottaneet ihme kyllä sen suurempia hankaluuksia. Ainoastaan käveleminen aamulla pillkopimeässä lumisateessa tai paukkupakkasessa vähän ketuttaa mutta kaipa siihenkin tottuu.

Perjantaina vietettiin T:n kanssa kihlapäivää ulkona syöden (sain jopa ruusuja), jonka jälkeen mentiin leffaan ja sitten tultiin kotiin saunomaan. Eilisen päivän vietin vanhempieni luona siskon ollessa käymässä siellä, ja tämä päivä ollaan vaan otettu rennosti ja katseltu leffoja. Ei yhtään huonompi viikonloppu siis! 

Loppiaisena kävin pyörähtämässä naapurikaupungin alennusmyynneissä, ja mukaan tarttui muunmuassa ihana vetoketjumekko ja viininpunainen parkatakki pilkkahinnalla. Myös pitkään odottamani paketti kotiutui viimein, ja vaatimaton laukkuarmeijani kasvoi jälleen yhdellä yksilöllä. Nyt taidankin vakavasti harkita jonkinsorttista ostolakkoa, luulen että sekä vaatekaappi että kukkaro kiittää... 

Nyt vielä muutama jakso Sykettä ja sitten voikin painua jo pehkuihin keräämään voimia ensi viikkoon.

♥

joulua ja muuta

Kuvat ovat ehkä vähän turhankin jouluisia ottaen huomioon että kyseinen juhla oli jo lähes kaksi viikkoa sitten. Huh miten aika kuluukin nopeasti... Joulusta vielä kuitekin sen verran, että vietin tänä (siis viime!) vuonna varmasti parhaimman jouluni ikinä. Saatiin olla läheisten kanssa, saunoa, syödä hyviä ruokia ja meidän hankkimat lahjatkin kelpasivat saajilleen oikein hyvin. Loma meillä kului lähinnä television edessä pleikkaria pelaillen jonka lisäksi kerran käytiin kaupugissa ostoksilla. Yksi itse itselleni hankkima joululahja on muuten vieläkin saapumatta, ja koska paketissa ei ole seurantakoodia en tiedä onko se kenties jumiutunut jonnekin... 

Muiltakin sain joulupaketteja, niinkin paljon että melkein hävettää. Paketeista paljastui mm. takki, kengät, meikkejä, hajuvesi, uusi vedenkeitin(teveisin. juon teetä seitsämän kupillista päivässä), rahaa ja tuhottomasti Muumia, kuten pussilakanat, kolme muumimukia, yksi kippo ja lautanen, palapeli, kakkulapio... Joku selvästi tietää mistä tykkään.

Uusi vuosikin vietettiin tällä kertaa ihan kotona toistemme seurasta nauttien ja naapureiden raketteja ihaillessa. Mulla ei ole minkäänlaista intoa kyseisiin huvituksiin laittaa senttiäkään rahaa jonka lisäksi mulla on muutama melko huono kokemus raketeista vuosien takaa, mutta muiden raketteja oli kyllä kiva katsella. Tähtisadetikkuja tosin ostin, ja niitä jäi niin paljon yli että riittää varmasti ensi vuodellekin...

Tällä viikolla on sitten ollutkin enemmän jännitystä kun aloitin työt uudessa paikassa. Ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu kuin olisin herännyt johonkin aivan toiseen todellisuuteen... Toki jokaisessa työssä on omat huonot puolensa mutta nyt vain ihmettelen miksi kukaan haluaa tehdä työtä jota itse tein ennen, kun on olemassa mukavampiakin vaihtoehtoja. Tottahan toki katson tätäkin asiaa vain omalta kantiltani, ja jollekin muulle on lähihoitajan työ voi ollakin helpoin ja mukavin vaihtoehto. Tai no, jos nyt ei kuitenkaan liioitella... Luonteesta ja persoonallisuudestahan se pitkälti riippuu, sen kun on melkein oltava kutsumusammatti että kyseistä työtä jaksaa oikeasti pidemmän päälle tehdä. 

Jokatapauksessa tätä viikkoa ei voi ainakaan turhan raskaaksi sanoa, kun huominen onkin jo taas pyhäpäivä. Näistä kahdesta viikosta kun selviän niin pääsen pitkästä aikaa näkemään hyvää ystävääni toiseen kaupunkiin. Tyttöjen iltaa Kuopiossa onkin suunniteltu jo kolme vuotta, että ehkä on jo aikakin...