Nyt on kyllä pakko sanoa, taidan olla maailman paskin blogin kirjottaja. Viime kerrasta on kulunut taas -huppista keikkaa vaan- yli kaksi kuukautta. Et silleen. No mut, ei mulla tälläkään kertaa  ole mitään ihmeelistä kerrottavaa, kesä hujahti ohi silmänräpäyksessä ja nyt ootellaan jo syksyä. Minun - tai meidän - kesä kului yhtä kylpyläreissua lukuunottamatta lähinnä kotinurkilla, ja ihan kiva niin. Tai no, ainahan se ulkomaan reissu tai -pari piristäisi, mutta ainakin toistaiseksi raha- tai rahattomuustilanteen huomioon ottaen oli se oma kotinurmikkokin ihan kiva paikka lomailla.

Oi syksy... Syksy on ehdottomasti ollut aina se vuodenaika jota odotan eniten. Tykkään kyllä kesästäkin. mutta syksyssä on sitä jotain. En malta odottaa ruskaa, lehtien punertumista, pimeitä iltoja, syystuulia, sitä kun saa kaivaa tuikut ja muut kynttilät esiin kesäsäilöstään, lämpimän viltin alle kaivautumista, leffailtoja rakkaan kanssa kera teekupposen tai viinilasillisen... No, jos totta puhutaan, niin illathan ovat jo verrattain melko pimeitä, kynttilät on kaivettu esiin, viltin alla olen ollut puolet kesästä koska olen niin kova palelemaan ja tee ja viinikin maistuvat kyllä ympäri vuoden. Mutta pointti tuli varmaan selväksi, syksy on oikein tervetullut eikä ole yhtään ikävä sitä kun sisällä oli +30'c ja nukkumaan olisi pystynyt ehkä suihkussa valuvan veden alla...
Taidanpas tästä siis mennäkin hakemaan kupillisen teetä ja hautautua peiton alle, ainakin siihen saakka kunnes tuo parempi puoliskoni saapuu kotiin. Sitten suuntana voisikin olla vaikka kirjasto!

Päivä sängyssä

Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin (jo neljännen kerran) aloittaa blogin pitämisen. Joka ikinen kerta kirjottaminen on kaatunut siihen että oon keksinyt itelleni liian tiukat "säännöt" ja aiheet joiden rajoissa voin kirjoittaa, ja se ei ole ilmeisesti sitten toiminut. En vielä tiiä mitä tästä tulee, mutta yritetään.
    Oon vähän huono aloittamaan kirjottamisen, mutta varmaan pieni esittely olisi paikallaan. Eli, olen kohta 20-vuotias nuori nainen pienestä kyläpahasesta ja tavoitteeni olisi tämän kevään aikana valmistua -uskokaa tai älkää- lähihoitajaksi. Asustelen tällä hetkellä rivitalokaksiossa poikaystävän ja kohta kolmikuisen koiravauvan kanssa, vaikkakin ajatus omasta asunnosta on jo pitkään pyörinyt jossain takaraivon uumenissa.. Muutenkin on hirvee hinku päästä töihin, sillä rahat vaatekaappiremonttiin, sisustuskuumeen helpottamiseen ja moneen muuhun eivät taida tulla ihan itsestään...

    Aloitin pari viikkoa sitten tokavikan työharjoitteluni lasten parissa, ja yllätys yllätys olenkin nyt korkeassa kuumeessa ja puhekyvytön kamalan kurkkukivun takia. Ärsyttää vähäsen, oon  ensimmäistä kertaa moniin vuosiin selvinnyt näinkin pitkälle lopputalveen olematta kipeänä, mutta ei kai sitäkään iloa voi loputtomiin kestää. Eli nyt vaan istuskellaan sängyssä ja otetaan rauhallisesti... Kerkesin kyllä jo luututa lattiat ja tiskatakin mutta se ei tainnu olla kovin viisas ajatus koska nyt en pysy enää ollenkaan pystyssä. Siispä taidan luovuttaa tältä erää, palaan asiaan taas kuhan vointi on hieman parempi!