vilttivuoren keskeltä

Tässä sitä taas ollaan, jalka jälleen kerran paketissa ja sairaslomatodistus takataskussa. Älkää edes kysykö miksi, se on liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi (en kompuroinut humalassa, ihan vaan tiedoksi). Ei mitään yltiöpäisen vakavaa, mutta sen verran kuitenkin että liikkuminen (varsinkin tuolla luistinradalla joka alkaa heti meidän ulko-ovelta) ja kengän laittaminen jalkaan on toistaiseksi melko mahdotonta. Siispä pari viime päivää on pysytty visusti sisätiloissa, milloin minkäkin turhamaisuuden parissa.

Vaikka syksyllä olinkin suorastaan häiriintyneen innoissani tulevasta pimeydestä ja talvesta, voin käsi sydämellä sanoa että nyt alkaa meikäläisellekin riittää. Aurinko ja hellepäivät, olette enemmän kuin tervetulleita! Toisaalta kesän saapuminen myös vähän jänskättää, kun en yhtään tiedä mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan. Siitä huolimatta mieli tekisi jo aloittaa kesäkledjujen hamstraaminen, ja yhtenä päivänä olisin hirveen kovasti halunnu laittaa arskat päähän (tosin silloin paistoi aurinko, joten ihan hyvin oisin voinutkin laittaa). Siksipä kokosinkin aikani kuluksi (koska sitä on tänään riittänyt) pienimuotoisen kesävaatekollaasin, johon ahdoin niin paljon kukkakuosia ja kesähepeniä kuin vain mahtui. Edellisen kesän vaatteethan ei missään nimessä enää käy, tai ainakin on hommattava saman verran uusia (ei kannata repiä pelihousujaan, mulla on oikeesti tosi vähän kesävaatteita). Siispä, täällä odotetaan jo innolla sesongin alkamista (ja lottovoittoa). Joo. Etenkin jälkimmäistä.

Talvi tuli tännekin viimein! Tai no, onhan tuota lunta ollut maassa vaihtelevalla menestyksellä jo yli kuukauden päivät, mutta nyt näyttää viimein siltä että se on tullut jäädäkseen. Jee! Onhan tässä tietysti niitä ikävämpiäkin puolia kuten se että autoilevan ihmisen elämä hankaloittuu samantien kun pakkasmittari laskeutuu miinuksen  puolelle, mutta se on onneksi vain hyvin pieni haittapuoli (ainakin minusta, tuosta toisesta osapuolesta en mene takuuseen...).

Viime päivät (viikot) olen kuluttanut jouluvalmisteluja tehden, kuten esimerkiksi lahjoja hankkien ja tänään tein myös joulusiivouksen. Nyt voikin sitten hyvillä mielin rauhoittua joulun viettoon, kun ei kauppaankaan enää tarvitse lähteä hermojaan menettämään.

Aattopäivä me vietetään hieman viime vuodesta poiketen naapurikaupungissa T:n puolen sukulaisten kanssa, jonka jälkeen mennään minun vanhempieni luokse jatkamaan joulun viettoa. Tuntuupa hassulta että jouluun on vaan kaksi yötä! 

Joulukiireiden ohessa olen kuitenkin kerinnyt mm. törsätä veronpalautukseni (tosin joulun aikaan siihen ei paljon vaadita), niistä ehkä kuvia sitten joulun jälkeen. Siis ei palautuksista, vaan hankinnoista. Joulun jälkeen on sitten vuorossa alennusmyynnit, voi miten rankkaa tämä kuluttaminen onkaan...

Nyt kuitekin aloitan omalta osaltani joulun vieton keran teemaan sopivan leffan (Mutta mitä tapahtui joulupukille) ja teekupillisen. Hyvää ja rauhallista joulua, palataan asiaan sitten taas ensi viikolla. ♥

Päivä sängyssä

Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin (jo neljännen kerran) aloittaa blogin pitämisen. Joka ikinen kerta kirjottaminen on kaatunut siihen että oon keksinyt itelleni liian tiukat "säännöt" ja aiheet joiden rajoissa voin kirjoittaa, ja se ei ole ilmeisesti sitten toiminut. En vielä tiiä mitä tästä tulee, mutta yritetään.
    Oon vähän huono aloittamaan kirjottamisen, mutta varmaan pieni esittely olisi paikallaan. Eli, olen kohta 20-vuotias nuori nainen pienestä kyläpahasesta ja tavoitteeni olisi tämän kevään aikana valmistua -uskokaa tai älkää- lähihoitajaksi. Asustelen tällä hetkellä rivitalokaksiossa poikaystävän ja kohta kolmikuisen koiravauvan kanssa, vaikkakin ajatus omasta asunnosta on jo pitkään pyörinyt jossain takaraivon uumenissa.. Muutenkin on hirvee hinku päästä töihin, sillä rahat vaatekaappiremonttiin, sisustuskuumeen helpottamiseen ja moneen muuhun eivät taida tulla ihan itsestään...

    Aloitin pari viikkoa sitten tokavikan työharjoitteluni lasten parissa, ja yllätys yllätys olenkin nyt korkeassa kuumeessa ja puhekyvytön kamalan kurkkukivun takia. Ärsyttää vähäsen, oon  ensimmäistä kertaa moniin vuosiin selvinnyt näinkin pitkälle lopputalveen olematta kipeänä, mutta ei kai sitäkään iloa voi loputtomiin kestää. Eli nyt vaan istuskellaan sängyssä ja otetaan rauhallisesti... Kerkesin kyllä jo luututa lattiat ja tiskatakin mutta se ei tainnu olla kovin viisas ajatus koska nyt en pysy enää ollenkaan pystyssä. Siispä taidan luovuttaa tältä erää, palaan asiaan taas kuhan vointi on hieman parempi!