Ensimmäinen työviikko olisi nyt sitten läpilusittu samoin kun ensimmäinen "oikea" viikonloppu pitkään aikaan. Niin mukavalta kun arkeen palaaminen tuntuukin, tuntui myös viikonloppu hujahtavan ohi silmäräpäystäkin nopeammin. Töihin on kuitenkin kiva mennä taas huomenna, eivätkä aikaiset herätyksetkään ole tuottaneet ihme kyllä sen suurempia hankaluuksia. Ainoastaan käveleminen aamulla pillkopimeässä lumisateessa tai paukkupakkasessa vähän ketuttaa mutta kaipa siihenkin tottuu.

Perjantaina vietettiin T:n kanssa kihlapäivää ulkona syöden (sain jopa ruusuja), jonka jälkeen mentiin leffaan ja sitten tultiin kotiin saunomaan. Eilisen päivän vietin vanhempieni luona siskon ollessa käymässä siellä, ja tämä päivä ollaan vaan otettu rennosti ja katseltu leffoja. Ei yhtään huonompi viikonloppu siis! 

Loppiaisena kävin pyörähtämässä naapurikaupungin alennusmyynneissä, ja mukaan tarttui muunmuassa ihana vetoketjumekko ja viininpunainen parkatakki pilkkahinnalla. Myös pitkään odottamani paketti kotiutui viimein, ja vaatimaton laukkuarmeijani kasvoi jälleen yhdellä yksilöllä. Nyt taidankin vakavasti harkita jonkinsorttista ostolakkoa, luulen että sekä vaatekaappi että kukkaro kiittää... 

Nyt vielä muutama jakso Sykettä ja sitten voikin painua jo pehkuihin keräämään voimia ensi viikkoon.

♥

joulua ja muuta

Kuvat ovat ehkä vähän turhankin jouluisia ottaen huomioon että kyseinen juhla oli jo lähes kaksi viikkoa sitten. Huh miten aika kuluukin nopeasti... Joulusta vielä kuitekin sen verran, että vietin tänä (siis viime!) vuonna varmasti parhaimman jouluni ikinä. Saatiin olla läheisten kanssa, saunoa, syödä hyviä ruokia ja meidän hankkimat lahjatkin kelpasivat saajilleen oikein hyvin. Loma meillä kului lähinnä television edessä pleikkaria pelaillen jonka lisäksi kerran käytiin kaupugissa ostoksilla. Yksi itse itselleni hankkima joululahja on muuten vieläkin saapumatta, ja koska paketissa ei ole seurantakoodia en tiedä onko se kenties jumiutunut jonnekin... 

Muiltakin sain joulupaketteja, niinkin paljon että melkein hävettää. Paketeista paljastui mm. takki, kengät, meikkejä, hajuvesi, uusi vedenkeitin(teveisin. juon teetä seitsämän kupillista päivässä), rahaa ja tuhottomasti Muumia, kuten pussilakanat, kolme muumimukia, yksi kippo ja lautanen, palapeli, kakkulapio... Joku selvästi tietää mistä tykkään.

Uusi vuosikin vietettiin tällä kertaa ihan kotona toistemme seurasta nauttien ja naapureiden raketteja ihaillessa. Mulla ei ole minkäänlaista intoa kyseisiin huvituksiin laittaa senttiäkään rahaa jonka lisäksi mulla on muutama melko huono kokemus raketeista vuosien takaa, mutta muiden raketteja oli kyllä kiva katsella. Tähtisadetikkuja tosin ostin, ja niitä jäi niin paljon yli että riittää varmasti ensi vuodellekin...

Tällä viikolla on sitten ollutkin enemmän jännitystä kun aloitin työt uudessa paikassa. Ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu kuin olisin herännyt johonkin aivan toiseen todellisuuteen... Toki jokaisessa työssä on omat huonot puolensa mutta nyt vain ihmettelen miksi kukaan haluaa tehdä työtä jota itse tein ennen, kun on olemassa mukavampiakin vaihtoehtoja. Tottahan toki katson tätäkin asiaa vain omalta kantiltani, ja jollekin muulle on lähihoitajan työ voi ollakin helpoin ja mukavin vaihtoehto. Tai no, jos nyt ei kuitenkaan liioitella... Luonteesta ja persoonallisuudestahan se pitkälti riippuu, sen kun on melkein oltava kutsumusammatti että kyseistä työtä jaksaa oikeasti pidemmän päälle tehdä. 

Jokatapauksessa tätä viikkoa ei voi ainakaan turhan raskaaksi sanoa, kun huominen onkin jo taas pyhäpäivä. Näistä kahdesta viikosta kun selviän niin pääsen pitkästä aikaa näkemään hyvää ystävääni toiseen kaupunkiin. Tyttöjen iltaa Kuopiossa onkin suunniteltu jo kolme vuotta, että ehkä on jo aikakin... 

Tämän päivän fiilikset on pitkästä aikaa olleet hyvin pitkälti yllä olevan kuvan kaltaiset. En muista milloin viimeksi olisin voinut nukahtaa yhtä rauhallisin mielin kuin todennäköisesti tänään nukahdan (sen jälkeen kun olen ensin pyörinyt kaksi tuntia sängyssä, mutta siihen nyt ei auta muutenkaan mikään). Hilpeitä tuntemuksia aiheuttaa esimerkiksi uusi työpaikka jossa pääsen aloittamaan vieteltyäni joulun ensin rauhassa, ja erityisen hyvää tässä paikassa on se että se on viimein jotain sellaista mitä oikeasti haluan tehdä, samalla kun saan sanoa hyvästit edelliselle työlle ja ammatilleni. Tai siis eihän se ammatti tietysti minnekään katoa ja uudessa paikassa siitä on varmasti hyötyä, mutta varsinaisia hoitoalan töitä tuskin aion enää tehdä.

Toinen hyvää mieltä aiheuttanut asia on tietysti tänään eduskunnassa tehty päätös tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä. Tai ainakin asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mielestäni onkin aivan käsittämätöntä miten tämmöisiä asioista tarvitsee edes keskustella vielä nykypäivänä... Tästä voisinkin paasata vaikka neljän sivun verran mutta tällä kertaa taidan jättää sen väliin ja yhdyn vaan (onneksi melko vallitsevaan) mielipiteeseen ja totean sen olevan ihan mahtava juttu.

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, nyt keskityn viikonlopun viettoon ja ensi viikolla koittaakin sitten seuraava iso urakka: joululahjojen hankkiminen. 

where were we on the weekend

Jälleen on yksi viikko hujahtanut ohitse niinkuin elämä filminauhana kuoleman koittaessa eikun... Mitään jännää kun ei koskaan (minulle) tapahdu, on kai tyydyttävä siihen keskinkertaisen tylsään ja tasapaksuun elämään. Kai sekin on ihan hyvä, ja aionkin nyt nauttia toivottavasti viimeisistä hetkistäni joutilaana turhanpanttina ja kerätä energiaa tulevaisuuden unelmien tavoittelemiseen. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Kerron sitten jos joskus on jotain kerrottavaa.
Vaikka viime ajat onkin enemmän tai vähemmän mennyt jeekivaaeimitäänpaineitamistäänelämäonkivaa- ja vittukunahdistaamunelämälläeioosuuntaamitämäteen-fiilisten välillä tasapainotteluun, on tästä joutenolosta ollu oikeesti jotain hyötyäkin. Jos olisin edellisen työsopimuksen päätyttyä vielä jatkanut samalla alalla, ois oravanpyörä-noidankehä ollut valmis ja siitä poispääseminen kymmenen kertaa hankalampaa. Jatkuvista "ai sä et ookaan töissä, ai mikset, no ootko nyt varmasti kyselly tarpeeks"-uteluista huolimatta oon erittäin tyytyväinen että uskalsin tehdä niinkun itsestä tuntuu ja pitää pikku miettimisbreikin. Ja hei, en suinkaan oo ollut joutilaana vuosia, vaan vasta oikeesti pienen hetken! Joskus vaan on hyvä tehdä kaikkien odotusten vastaisesti niinkun itsestä tuntuu, ja muuttaa kokonaan suuntaa kun se vielä on mahdollista. Ymmärtääkseni tätä elämää eletään kuitenkin ensisijaisesti itteään varten.
Vaikka itse oon ollutkin nyt viikot lähinnä kotona, on viikonloput silti oottamisen arvoisia. On ihan eri asia jos molemmat ollaan töissä tai koulussa, mutta kun vain toinen on niin päivät yksin kotona on melko... yksinäisiä. Tää viikonloppu oli kuitenkin odottelemisen arvoinen, kun huomenna saan pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystävän viettämään iltaa meille. Siispä mukava viikonloppu tulossa, ja sitä samaa teillekin!

Something to dream about

Heissan! Ensimmäinen viikko virallisena ammattilaisena on sujunut melko kiireessä asioita hoidellessa ja lappuja täytellessä ja kerkesimpäs lupautua ainakin loppuviikoksi paikalliseen päiväkotiin töihinkin. Vapaa-aika on mennyt ihastellessa uutta rakkautta, nimittäin uutuudenkiiltävää hp pavilionia ♡ Oon jo pitkään haaveillut uudesta läppäristä etenkin nyt kun minun ja T:n koneet päättivät muutama viikko takaperin hajota molemmat yhtäaikaa.

  Tietokoneen lisäksi minua on tässä kerinnyt jo pitemmän aikaa vaivata eräs toinenkin kuume. Enkä nyt puhu siitä mitä ensimmäisenä todennäköisesti luulette, vaan.. Asuntokuume, talokuume, muuttokuume, sisistuskuume...? Varmaan niitä kaikkia. Eikä asiaa varsinaisesti helpota se että hyvä tuttavapariskunta osti juuri talon meidän naapurista..

Ohi on!

Nyt se on sitten ohi. Koulu. Kahden vuoden taival, jonka aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka ja mitä ja josta jää hurjasti sekä hyviä että niitä huonompiakin muistoja.
On edelleenkin vaikea uskoa että nyt olis viimeinkin se aika kun pitää siirtyä opiskelijan arjesta oikeaan työelämään.
Viime päivät on menneet lähinnä aivoja tyhjentäessä lölläilyn ja ulkoilun merkeissä, ja tulipa tuossa viikonloppuna tehtyä pari iltavuoroakin. Loppuviikon ajattelin käyttää perhesuhteita hoitaessani, ja käyn auttamassa iskää pihatöissä.