joulua ja muuta

Kuvat ovat ehkä vähän turhankin jouluisia ottaen huomioon että kyseinen juhla oli jo lähes kaksi viikkoa sitten. Huh miten aika kuluukin nopeasti... Joulusta vielä kuitekin sen verran, että vietin tänä (siis viime!) vuonna varmasti parhaimman jouluni ikinä. Saatiin olla läheisten kanssa, saunoa, syödä hyviä ruokia ja meidän hankkimat lahjatkin kelpasivat saajilleen oikein hyvin. Loma meillä kului lähinnä television edessä pleikkaria pelaillen jonka lisäksi kerran käytiin kaupugissa ostoksilla. Yksi itse itselleni hankkima joululahja on muuten vieläkin saapumatta, ja koska paketissa ei ole seurantakoodia en tiedä onko se kenties jumiutunut jonnekin... 

Muiltakin sain joulupaketteja, niinkin paljon että melkein hävettää. Paketeista paljastui mm. takki, kengät, meikkejä, hajuvesi, uusi vedenkeitin(teveisin. juon teetä seitsämän kupillista päivässä), rahaa ja tuhottomasti Muumia, kuten pussilakanat, kolme muumimukia, yksi kippo ja lautanen, palapeli, kakkulapio... Joku selvästi tietää mistä tykkään.

Uusi vuosikin vietettiin tällä kertaa ihan kotona toistemme seurasta nauttien ja naapureiden raketteja ihaillessa. Mulla ei ole minkäänlaista intoa kyseisiin huvituksiin laittaa senttiäkään rahaa jonka lisäksi mulla on muutama melko huono kokemus raketeista vuosien takaa, mutta muiden raketteja oli kyllä kiva katsella. Tähtisadetikkuja tosin ostin, ja niitä jäi niin paljon yli että riittää varmasti ensi vuodellekin...

Tällä viikolla on sitten ollutkin enemmän jännitystä kun aloitin työt uudessa paikassa. Ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu kuin olisin herännyt johonkin aivan toiseen todellisuuteen... Toki jokaisessa työssä on omat huonot puolensa mutta nyt vain ihmettelen miksi kukaan haluaa tehdä työtä jota itse tein ennen, kun on olemassa mukavampiakin vaihtoehtoja. Tottahan toki katson tätäkin asiaa vain omalta kantiltani, ja jollekin muulle on lähihoitajan työ voi ollakin helpoin ja mukavin vaihtoehto. Tai no, jos nyt ei kuitenkaan liioitella... Luonteesta ja persoonallisuudestahan se pitkälti riippuu, sen kun on melkein oltava kutsumusammatti että kyseistä työtä jaksaa oikeasti pidemmän päälle tehdä. 

Jokatapauksessa tätä viikkoa ei voi ainakaan turhan raskaaksi sanoa, kun huominen onkin jo taas pyhäpäivä. Näistä kahdesta viikosta kun selviän niin pääsen pitkästä aikaa näkemään hyvää ystävääni toiseen kaupunkiin. Tyttöjen iltaa Kuopiossa onkin suunniteltu jo kolme vuotta, että ehkä on jo aikakin... 

halloween ja muuta

Lokakuu on kääntynyt marraskuuksi, ensilumi tuli ja meni samoin kuin halloweenkin. Perjantaina vietettiin viimeinkin jo kauan suunnitelmissa ollutta halloween-juhlaa muutaman lähimmän kaverin kanssa. Hauskaa oli vähintään omaksi tarpeeksi, ja nyt onkin taas kiva ihan vaan olla suunnittelematta sen kummempia. Jo kaksi päivää ikävästi takaraivossa jyskyttänyt päänsärky on kyllä vähän latistanut mielialaa, ja ulkona tihkuttava sade ja jäätävä tuuli on pitänyt huolen  siitä että ulkonakin on tullut käytyä vain pakollisen verran... Eli ei mikään kaikista paras viikon alku, varsinkin kun tuo parempi puoliskokin uhkaavasti näyttää olevan tulossa kipeäksi.

Loppuviikosta on toivottavasti odotettavissa tulevan hieman parempi, kun tarkotuksena on lähteä metsästämään mulle uusia talvikenkiä, ja ehkä jo muutama joululahjakin tarttuu samalla mukaan.  Sen lisäksi en pistäisi yhtään pahakseni jos vaikka löytäisin itelleni pitkästä aikaa jotakin uutta vaatekaapin täytettä, nykyisistä ryysyistä kun mikään ei tunnu näyttävän hyvältä, istuvan oikealla tavalla tai sitten ovat vaan liian vilpoisia talvikäyttöön. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi käyttänyt rahaa oikeasti itseeni, kun viime kuukausina suurin osa niistä vähistäkin varoista on tuntunut kuluvan joko laskuihin tai muihin yllättäviin menoihin (kuten lääkärikuluihin, kun jokin aika sitten teloin jalkani, joka ei muuten ole vieläkään parantunut...). Sitähän se elämä on, tai on ainakin viime kuukausina tuntunut olevan, lääkärissä ravaamista, rahan menoa ja henkilökohtaisia kriisejä.

Jottei nyt ihan synkistelyksi menisi, niin onhan tässä kuitenkin ollut paljon hyviäkin asioita;  perhe, ystävät, maailman paras mies ja joulukin ihan kohta. Nyt kun tulisi vielä kunnolla lunta ja pakkasta!

where were we on the weekend

Jälleen on yksi viikko hujahtanut ohitse niinkuin elämä filminauhana kuoleman koittaessa eikun... Mitään jännää kun ei koskaan (minulle) tapahdu, on kai tyydyttävä siihen keskinkertaisen tylsään ja tasapaksuun elämään. Kai sekin on ihan hyvä, ja aionkin nyt nauttia toivottavasti viimeisistä hetkistäni joutilaana turhanpanttina ja kerätä energiaa tulevaisuuden unelmien tavoittelemiseen. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Kerron sitten jos joskus on jotain kerrottavaa.
Vaikka viime ajat onkin enemmän tai vähemmän mennyt jeekivaaeimitäänpaineitamistäänelämäonkivaa- ja vittukunahdistaamunelämälläeioosuuntaamitämäteen-fiilisten välillä tasapainotteluun, on tästä joutenolosta ollu oikeesti jotain hyötyäkin. Jos olisin edellisen työsopimuksen päätyttyä vielä jatkanut samalla alalla, ois oravanpyörä-noidankehä ollut valmis ja siitä poispääseminen kymmenen kertaa hankalampaa. Jatkuvista "ai sä et ookaan töissä, ai mikset, no ootko nyt varmasti kyselly tarpeeks"-uteluista huolimatta oon erittäin tyytyväinen että uskalsin tehdä niinkun itsestä tuntuu ja pitää pikku miettimisbreikin. Ja hei, en suinkaan oo ollut joutilaana vuosia, vaan vasta oikeesti pienen hetken! Joskus vaan on hyvä tehdä kaikkien odotusten vastaisesti niinkun itsestä tuntuu, ja muuttaa kokonaan suuntaa kun se vielä on mahdollista. Ymmärtääkseni tätä elämää eletään kuitenkin ensisijaisesti itteään varten.
Vaikka itse oon ollutkin nyt viikot lähinnä kotona, on viikonloput silti oottamisen arvoisia. On ihan eri asia jos molemmat ollaan töissä tai koulussa, mutta kun vain toinen on niin päivät yksin kotona on melko... yksinäisiä. Tää viikonloppu oli kuitenkin odottelemisen arvoinen, kun huomenna saan pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystävän viettämään iltaa meille. Siispä mukava viikonloppu tulossa, ja sitä samaa teillekin!

Nyt on kyllä pakko sanoa, taidan olla maailman paskin blogin kirjottaja. Viime kerrasta on kulunut taas -huppista keikkaa vaan- yli kaksi kuukautta. Et silleen. No mut, ei mulla tälläkään kertaa  ole mitään ihmeelistä kerrottavaa, kesä hujahti ohi silmänräpäyksessä ja nyt ootellaan jo syksyä. Minun - tai meidän - kesä kului yhtä kylpyläreissua lukuunottamatta lähinnä kotinurkilla, ja ihan kiva niin. Tai no, ainahan se ulkomaan reissu tai -pari piristäisi, mutta ainakin toistaiseksi raha- tai rahattomuustilanteen huomioon ottaen oli se oma kotinurmikkokin ihan kiva paikka lomailla.

Oi syksy... Syksy on ehdottomasti ollut aina se vuodenaika jota odotan eniten. Tykkään kyllä kesästäkin. mutta syksyssä on sitä jotain. En malta odottaa ruskaa, lehtien punertumista, pimeitä iltoja, syystuulia, sitä kun saa kaivaa tuikut ja muut kynttilät esiin kesäsäilöstään, lämpimän viltin alle kaivautumista, leffailtoja rakkaan kanssa kera teekupposen tai viinilasillisen... No, jos totta puhutaan, niin illathan ovat jo verrattain melko pimeitä, kynttilät on kaivettu esiin, viltin alla olen ollut puolet kesästä koska olen niin kova palelemaan ja tee ja viinikin maistuvat kyllä ympäri vuoden. Mutta pointti tuli varmaan selväksi, syksy on oikein tervetullut eikä ole yhtään ikävä sitä kun sisällä oli +30'c ja nukkumaan olisi pystynyt ehkä suihkussa valuvan veden alla...
Taidanpas tästä siis mennäkin hakemaan kupillisen teetä ja hautautua peiton alle, ainakin siihen saakka kunnes tuo parempi puoliskoni saapuu kotiin. Sitten suuntana voisikin olla vaikka kirjasto!

Viime päivät oon ollut hirvittävän inspiraatiopuuskan vallassa, ja mieleen on jatkuvasti tulvinut yksi toistaan lennokkaampia ideoita. Siitä huolimatta en ole saanut aikaiseksi ottaa edes ompelukonetta esiin korjatakseni pari T:n paitaa, että se siitä puuskasta sitten. Vaikka tavallisesti tää vuodenaika saa aikaan lähinnä vilunväristysksiä ja synkkää mieltä, on tää syksy ollut monella tapaa hyvin erilainen kuin edeltävät. Vielä vuosi sitten istuin koulun penkillä, olin rutiköyhä ja asuimme ahtaassa ja huonokuntoisessa asunnossa jonka kaikki huonekalut olivat iältään +20v vanhoja ja lattiamatot imaisivat jopa pölyn sisäänsä. Nyt kun pysähtyy hetkeksi ajattelemaan, tuntuu  hullunkuriselta että valmistumisesta on kulunut jo puoli vuotta, oon saanut työpaikan ja siinä välissä ollaan myös keritty muuttaa huippuhienoon (ja isoon <3) asuntoon sekä uusimaan jopa ne paljonpuhutut huonekalut!

Ihmettelyn ja tuloksettomien inspiraatiopuuskien lisäksi oon mm. ahertanut töissä niin että illat on menneet lähinnä seuraavaa päivää varten toipuessa, lueskellut ihastuttaviaomaperäisiäjaniitäpaljonpuhuttujainspiraatiotulviaaiheuttavia blogeja sekä värissyt ja tärissyt kylmästä öisin pakkasasteisiin kohoavien (laskevien..?) lämpötilojen takia. Lopun vapaa-aikani oon seikkaillut lähinnä internetin ihmeellisessä maailmassa ja ehkä käynyt silloin tällöin myös kääntymässä ulko-ovella... Ilma tuntuu jälleen kerran äkkiseltään kovin hyiseltä, mutta jospa siihen taas tottuisi ja onneksi on edes upouudet  takki ja kenkut lämmittämässä!