vilttivuoren keskeltä

Tässä sitä taas ollaan, jalka jälleen kerran paketissa ja sairaslomatodistus takataskussa. Älkää edes kysykö miksi, se on liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi (en kompuroinut humalassa, ihan vaan tiedoksi). Ei mitään yltiöpäisen vakavaa, mutta sen verran kuitenkin että liikkuminen (varsinkin tuolla luistinradalla joka alkaa heti meidän ulko-ovelta) ja kengän laittaminen jalkaan on toistaiseksi melko mahdotonta. Siispä pari viime päivää on pysytty visusti sisätiloissa, milloin minkäkin turhamaisuuden parissa.

Vaikka syksyllä olinkin suorastaan häiriintyneen innoissani tulevasta pimeydestä ja talvesta, voin käsi sydämellä sanoa että nyt alkaa meikäläisellekin riittää. Aurinko ja hellepäivät, olette enemmän kuin tervetulleita! Toisaalta kesän saapuminen myös vähän jänskättää, kun en yhtään tiedä mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan. Siitä huolimatta mieli tekisi jo aloittaa kesäkledjujen hamstraaminen, ja yhtenä päivänä olisin hirveen kovasti halunnu laittaa arskat päähän (tosin silloin paistoi aurinko, joten ihan hyvin oisin voinutkin laittaa). Siksipä kokosinkin aikani kuluksi (koska sitä on tänään riittänyt) pienimuotoisen kesävaatekollaasin, johon ahdoin niin paljon kukkakuosia ja kesähepeniä kuin vain mahtui. Edellisen kesän vaatteethan ei missään nimessä enää käy, tai ainakin on hommattava saman verran uusia (ei kannata repiä pelihousujaan, mulla on oikeesti tosi vähän kesävaatteita). Siispä, täällä odotetaan jo innolla sesongin alkamista (ja lottovoittoa). Joo. Etenkin jälkimmäistä.

Tämän päivän fiilikset on pitkästä aikaa olleet hyvin pitkälti yllä olevan kuvan kaltaiset. En muista milloin viimeksi olisin voinut nukahtaa yhtä rauhallisin mielin kuin todennäköisesti tänään nukahdan (sen jälkeen kun olen ensin pyörinyt kaksi tuntia sängyssä, mutta siihen nyt ei auta muutenkaan mikään). Hilpeitä tuntemuksia aiheuttaa esimerkiksi uusi työpaikka jossa pääsen aloittamaan vieteltyäni joulun ensin rauhassa, ja erityisen hyvää tässä paikassa on se että se on viimein jotain sellaista mitä oikeasti haluan tehdä, samalla kun saan sanoa hyvästit edelliselle työlle ja ammatilleni. Tai siis eihän se ammatti tietysti minnekään katoa ja uudessa paikassa siitä on varmasti hyötyä, mutta varsinaisia hoitoalan töitä tuskin aion enää tehdä.

Toinen hyvää mieltä aiheuttanut asia on tietysti tänään eduskunnassa tehty päätös tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä. Tai ainakin asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mielestäni onkin aivan käsittämätöntä miten tämmöisiä asioista tarvitsee edes keskustella vielä nykypäivänä... Tästä voisinkin paasata vaikka neljän sivun verran mutta tällä kertaa taidan jättää sen väliin ja yhdyn vaan (onneksi melko vallitsevaan) mielipiteeseen ja totean sen olevan ihan mahtava juttu.

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, nyt keskityn viikonlopun viettoon ja ensi viikolla koittaakin sitten seuraava iso urakka: joululahjojen hankkiminen.