Loma ja sairastelua

Moikka taas pitkästä aikaa. Hiihtoloma vierähti ohi ennen kuin tajusinkaan ja ihana(?) arki alkoi jälleen. Tosin omalla kohdallani se arki alkaa todennäköisesti vasta huomenna sillä oon (taas vaihteeksi) kipeänä. Mulle nousi sunnuntaina korkea kuume, pahimmillaan 39.4°c, ja siitä asti oon lähinnä maannut sängyssä.
Mutta mitä hiihtolomaan tulee... Päivät menivät lähinnä kotona ollessa, tosin tiistaina, joka oli aurinkoinen päivä käytiin oleilemassa luonnon helmassa. Pari kertaa käytiin  naapurikaupungissa shoppailemassa ja loppuloma oltiinkin sitten vaan neljän seinän sisällä meidän pikku perheen kanssa.
Tosiaan huomenna pitäisi sitten aloittaa viimeisen työharjoittelun loppupuolisko, mutta mitä tuossa eilen kuumehoureissa laskeskelin niin nyt näyttää siltä että pitkäks menee.. Topin piti loppua 28.3 mutta tod. näk. joudun tekemään myös huhtikuun ekan viikon että saan tunnit täyteen. Mutta näillä mennään, nyt jatkan itteni parantelua ja yritän selviytyä huomenna kello viiden herätyksestöä.

'

Heip!
Viimenen toppiviikko käynnistyi tänään, enkä oikein tiiä mitä pitäis ajatella.. En osaa päättää pitäskö odottaa innolla uutta työharjottelua vai ahdistua kaikesta siihen liittyvästä rumbasta. Viime viikko oli sanalla sanoen katastrofaalinen, mikään ei menny putkeen eikä mene oikein vieläkään. Mutta kaipa tästäkin selvitään kun ollaan kevättä kohtikin jo menossa.
  Pari viimestä päivää ollaan vaan tuijoteltu Salkkareita boksilta ja herkuteltu... Viikonloppu oli vähän turhankin vauhdikas kaikkine kyläilyineen ja lumenluontitalkoineen, joten toiveissa olis kirjaimelliseati neljän seinän sisällä vietetty viikonloppu kuhan loppuviikosta selvitään..

Sama jatkuu..

Ei se auta, tää tauti ei taidakaan ihan hevillä luovuttaa. Oon taas vaan nukkunut Vilin kanssa koko päivän katsellen leffoja pää tokkurassa.
  Työssäoppimista on jäljellä enää kaksi viikkoa, ja siksi harmittaakin että satuin just nyt tulemaan kipeäksi, koska tää on ensimmäinen toppipaikka josta oon oikeesti tykänny ja jossa oon viihtyny. Lasten kanssa työskentely on niin erilaista kuin minkään muun asiakasryhmän kanssa, vaikka eipä sillä, kaikkien kanssa on jokatapauksessa tultava toimeen.. Ja tulenkin, mut jos ite saan valita niin lapset on se juttu. Pelottaa jo ajatellakin sitä päivää kun työharjottelu tuolla kyseisessä paikassa tulee päätökseensä.. :-(
  Haluisin kirjottaa enemmänkin mutta pää on taas niin kipee että ehkä parempi vaan hautautua sängyn pohjalle pötköttelemään... Toivottavasti huomenna olis jo parempi päivä.

Päivä sängyssä

Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin (jo neljännen kerran) aloittaa blogin pitämisen. Joka ikinen kerta kirjottaminen on kaatunut siihen että oon keksinyt itelleni liian tiukat "säännöt" ja aiheet joiden rajoissa voin kirjoittaa, ja se ei ole ilmeisesti sitten toiminut. En vielä tiiä mitä tästä tulee, mutta yritetään.
    Oon vähän huono aloittamaan kirjottamisen, mutta varmaan pieni esittely olisi paikallaan. Eli, olen kohta 20-vuotias nuori nainen pienestä kyläpahasesta ja tavoitteeni olisi tämän kevään aikana valmistua -uskokaa tai älkää- lähihoitajaksi. Asustelen tällä hetkellä rivitalokaksiossa poikaystävän ja kohta kolmikuisen koiravauvan kanssa, vaikkakin ajatus omasta asunnosta on jo pitkään pyörinyt jossain takaraivon uumenissa.. Muutenkin on hirvee hinku päästä töihin, sillä rahat vaatekaappiremonttiin, sisustuskuumeen helpottamiseen ja moneen muuhun eivät taida tulla ihan itsestään...

    Aloitin pari viikkoa sitten tokavikan työharjoitteluni lasten parissa, ja yllätys yllätys olenkin nyt korkeassa kuumeessa ja puhekyvytön kamalan kurkkukivun takia. Ärsyttää vähäsen, oon  ensimmäistä kertaa moniin vuosiin selvinnyt näinkin pitkälle lopputalveen olematta kipeänä, mutta ei kai sitäkään iloa voi loputtomiin kestää. Eli nyt vaan istuskellaan sängyssä ja otetaan rauhallisesti... Kerkesin kyllä jo luututa lattiat ja tiskatakin mutta se ei tainnu olla kovin viisas ajatus koska nyt en pysy enää ollenkaan pystyssä. Siispä taidan luovuttaa tältä erää, palaan asiaan taas kuhan vointi on hieman parempi!