where were we on the weekend

Jälleen on yksi viikko hujahtanut ohitse niinkuin elämä filminauhana kuoleman koittaessa eikun... Mitään jännää kun ei koskaan (minulle) tapahdu, on kai tyydyttävä siihen keskinkertaisen tylsään ja tasapaksuun elämään. Kai sekin on ihan hyvä, ja aionkin nyt nauttia toivottavasti viimeisistä hetkistäni joutilaana turhanpanttina ja kerätä energiaa tulevaisuuden unelmien tavoittelemiseen. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Kerron sitten jos joskus on jotain kerrottavaa.
Vaikka viime ajat onkin enemmän tai vähemmän mennyt jeekivaaeimitäänpaineitamistäänelämäonkivaa- ja vittukunahdistaamunelämälläeioosuuntaamitämäteen-fiilisten välillä tasapainotteluun, on tästä joutenolosta ollu oikeesti jotain hyötyäkin. Jos olisin edellisen työsopimuksen päätyttyä vielä jatkanut samalla alalla, ois oravanpyörä-noidankehä ollut valmis ja siitä poispääseminen kymmenen kertaa hankalampaa. Jatkuvista "ai sä et ookaan töissä, ai mikset, no ootko nyt varmasti kyselly tarpeeks"-uteluista huolimatta oon erittäin tyytyväinen että uskalsin tehdä niinkun itsestä tuntuu ja pitää pikku miettimisbreikin. Ja hei, en suinkaan oo ollut joutilaana vuosia, vaan vasta oikeesti pienen hetken! Joskus vaan on hyvä tehdä kaikkien odotusten vastaisesti niinkun itsestä tuntuu, ja muuttaa kokonaan suuntaa kun se vielä on mahdollista. Ymmärtääkseni tätä elämää eletään kuitenkin ensisijaisesti itteään varten.
Vaikka itse oon ollutkin nyt viikot lähinnä kotona, on viikonloput silti oottamisen arvoisia. On ihan eri asia jos molemmat ollaan töissä tai koulussa, mutta kun vain toinen on niin päivät yksin kotona on melko... yksinäisiä. Tää viikonloppu oli kuitenkin odottelemisen arvoinen, kun huomenna saan pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystävän viettämään iltaa meille. Siispä mukava viikonloppu tulossa, ja sitä samaa teillekin!

Nyt on kyllä pakko sanoa, taidan olla maailman paskin blogin kirjottaja. Viime kerrasta on kulunut taas -huppista keikkaa vaan- yli kaksi kuukautta. Et silleen. No mut, ei mulla tälläkään kertaa  ole mitään ihmeelistä kerrottavaa, kesä hujahti ohi silmänräpäyksessä ja nyt ootellaan jo syksyä. Minun - tai meidän - kesä kului yhtä kylpyläreissua lukuunottamatta lähinnä kotinurkilla, ja ihan kiva niin. Tai no, ainahan se ulkomaan reissu tai -pari piristäisi, mutta ainakin toistaiseksi raha- tai rahattomuustilanteen huomioon ottaen oli se oma kotinurmikkokin ihan kiva paikka lomailla.

Oi syksy... Syksy on ehdottomasti ollut aina se vuodenaika jota odotan eniten. Tykkään kyllä kesästäkin. mutta syksyssä on sitä jotain. En malta odottaa ruskaa, lehtien punertumista, pimeitä iltoja, syystuulia, sitä kun saa kaivaa tuikut ja muut kynttilät esiin kesäsäilöstään, lämpimän viltin alle kaivautumista, leffailtoja rakkaan kanssa kera teekupposen tai viinilasillisen... No, jos totta puhutaan, niin illathan ovat jo verrattain melko pimeitä, kynttilät on kaivettu esiin, viltin alla olen ollut puolet kesästä koska olen niin kova palelemaan ja tee ja viinikin maistuvat kyllä ympäri vuoden. Mutta pointti tuli varmaan selväksi, syksy on oikein tervetullut eikä ole yhtään ikävä sitä kun sisällä oli +30'c ja nukkumaan olisi pystynyt ehkä suihkussa valuvan veden alla...
Taidanpas tästä siis mennäkin hakemaan kupillisen teetä ja hautautua peiton alle, ainakin siihen saakka kunnes tuo parempi puoliskoni saapuu kotiin. Sitten suuntana voisikin olla vaikka kirjasto!

Viime päivät oon ollut hirvittävän inspiraatiopuuskan vallassa, ja mieleen on jatkuvasti tulvinut yksi toistaan lennokkaampia ideoita. Siitä huolimatta en ole saanut aikaiseksi ottaa edes ompelukonetta esiin korjatakseni pari T:n paitaa, että se siitä puuskasta sitten. Vaikka tavallisesti tää vuodenaika saa aikaan lähinnä vilunväristysksiä ja synkkää mieltä, on tää syksy ollut monella tapaa hyvin erilainen kuin edeltävät. Vielä vuosi sitten istuin koulun penkillä, olin rutiköyhä ja asuimme ahtaassa ja huonokuntoisessa asunnossa jonka kaikki huonekalut olivat iältään +20v vanhoja ja lattiamatot imaisivat jopa pölyn sisäänsä. Nyt kun pysähtyy hetkeksi ajattelemaan, tuntuu  hullunkuriselta että valmistumisesta on kulunut jo puoli vuotta, oon saanut työpaikan ja siinä välissä ollaan myös keritty muuttaa huippuhienoon (ja isoon <3) asuntoon sekä uusimaan jopa ne paljonpuhutut huonekalut!

Ihmettelyn ja tuloksettomien inspiraatiopuuskien lisäksi oon mm. ahertanut töissä niin että illat on menneet lähinnä seuraavaa päivää varten toipuessa, lueskellut ihastuttaviaomaperäisiäjaniitäpaljonpuhuttujainspiraatiotulviaaiheuttavia blogeja sekä värissyt ja tärissyt kylmästä öisin pakkasasteisiin kohoavien (laskevien..?) lämpötilojen takia. Lopun vapaa-aikani oon seikkaillut lähinnä internetin ihmeellisessä maailmassa ja ehkä käynyt silloin tällöin myös kääntymässä ulko-ovella... Ilma tuntuu jälleen kerran äkkiseltään kovin hyiseltä, mutta jospa siihen taas tottuisi ja onneksi on edes upouudet  takki ja kenkut lämmittämässä!