Tämän päivän fiilikset on pitkästä aikaa olleet hyvin pitkälti yllä olevan kuvan kaltaiset. En muista milloin viimeksi olisin voinut nukahtaa yhtä rauhallisin mielin kuin todennäköisesti tänään nukahdan (sen jälkeen kun olen ensin pyörinyt kaksi tuntia sängyssä, mutta siihen nyt ei auta muutenkaan mikään). Hilpeitä tuntemuksia aiheuttaa esimerkiksi uusi työpaikka jossa pääsen aloittamaan vieteltyäni joulun ensin rauhassa, ja erityisen hyvää tässä paikassa on se että se on viimein jotain sellaista mitä oikeasti haluan tehdä, samalla kun saan sanoa hyvästit edelliselle työlle ja ammatilleni. Tai siis eihän se ammatti tietysti minnekään katoa ja uudessa paikassa siitä on varmasti hyötyä, mutta varsinaisia hoitoalan töitä tuskin aion enää tehdä.

Toinen hyvää mieltä aiheuttanut asia on tietysti tänään eduskunnassa tehty päätös tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisestä. Tai ainakin asian eteenpäin viemisestä. Vaikka mielestäni onkin aivan käsittämätöntä miten tämmöisiä asioista tarvitsee edes keskustella vielä nykypäivänä... Tästä voisinkin paasata vaikka neljän sivun verran mutta tällä kertaa taidan jättää sen väliin ja yhdyn vaan (onneksi melko vallitsevaan) mielipiteeseen ja totean sen olevan ihan mahtava juttu.

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, nyt keskityn viikonlopun viettoon ja ensi viikolla koittaakin sitten seuraava iso urakka: joululahjojen hankkiminen. 

halloween ja muuta

Lokakuu on kääntynyt marraskuuksi, ensilumi tuli ja meni samoin kuin halloweenkin. Perjantaina vietettiin viimeinkin jo kauan suunnitelmissa ollutta halloween-juhlaa muutaman lähimmän kaverin kanssa. Hauskaa oli vähintään omaksi tarpeeksi, ja nyt onkin taas kiva ihan vaan olla suunnittelematta sen kummempia. Jo kaksi päivää ikävästi takaraivossa jyskyttänyt päänsärky on kyllä vähän latistanut mielialaa, ja ulkona tihkuttava sade ja jäätävä tuuli on pitänyt huolen  siitä että ulkonakin on tullut käytyä vain pakollisen verran... Eli ei mikään kaikista paras viikon alku, varsinkin kun tuo parempi puoliskokin uhkaavasti näyttää olevan tulossa kipeäksi.

Loppuviikosta on toivottavasti odotettavissa tulevan hieman parempi, kun tarkotuksena on lähteä metsästämään mulle uusia talvikenkiä, ja ehkä jo muutama joululahjakin tarttuu samalla mukaan.  Sen lisäksi en pistäisi yhtään pahakseni jos vaikka löytäisin itelleni pitkästä aikaa jotakin uutta vaatekaapin täytettä, nykyisistä ryysyistä kun mikään ei tunnu näyttävän hyvältä, istuvan oikealla tavalla tai sitten ovat vaan liian vilpoisia talvikäyttöön. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi käyttänyt rahaa oikeasti itseeni, kun viime kuukausina suurin osa niistä vähistäkin varoista on tuntunut kuluvan joko laskuihin tai muihin yllättäviin menoihin (kuten lääkärikuluihin, kun jokin aika sitten teloin jalkani, joka ei muuten ole vieläkään parantunut...). Sitähän se elämä on, tai on ainakin viime kuukausina tuntunut olevan, lääkärissä ravaamista, rahan menoa ja henkilökohtaisia kriisejä.

Jottei nyt ihan synkistelyksi menisi, niin onhan tässä kuitenkin ollut paljon hyviäkin asioita;  perhe, ystävät, maailman paras mies ja joulukin ihan kohta. Nyt kun tulisi vielä kunnolla lunta ja pakkasta!

where were we on the weekend

Jälleen on yksi viikko hujahtanut ohitse niinkuin elämä filminauhana kuoleman koittaessa eikun... Mitään jännää kun ei koskaan (minulle) tapahdu, on kai tyydyttävä siihen keskinkertaisen tylsään ja tasapaksuun elämään. Kai sekin on ihan hyvä, ja aionkin nyt nauttia toivottavasti viimeisistä hetkistäni joutilaana turhanpanttina ja kerätä energiaa tulevaisuuden unelmien tavoittelemiseen. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Kerron sitten jos joskus on jotain kerrottavaa.
Vaikka viime ajat onkin enemmän tai vähemmän mennyt jeekivaaeimitäänpaineitamistäänelämäonkivaa- ja vittukunahdistaamunelämälläeioosuuntaamitämäteen-fiilisten välillä tasapainotteluun, on tästä joutenolosta ollu oikeesti jotain hyötyäkin. Jos olisin edellisen työsopimuksen päätyttyä vielä jatkanut samalla alalla, ois oravanpyörä-noidankehä ollut valmis ja siitä poispääseminen kymmenen kertaa hankalampaa. Jatkuvista "ai sä et ookaan töissä, ai mikset, no ootko nyt varmasti kyselly tarpeeks"-uteluista huolimatta oon erittäin tyytyväinen että uskalsin tehdä niinkun itsestä tuntuu ja pitää pikku miettimisbreikin. Ja hei, en suinkaan oo ollut joutilaana vuosia, vaan vasta oikeesti pienen hetken! Joskus vaan on hyvä tehdä kaikkien odotusten vastaisesti niinkun itsestä tuntuu, ja muuttaa kokonaan suuntaa kun se vielä on mahdollista. Ymmärtääkseni tätä elämää eletään kuitenkin ensisijaisesti itteään varten.
Vaikka itse oon ollutkin nyt viikot lähinnä kotona, on viikonloput silti oottamisen arvoisia. On ihan eri asia jos molemmat ollaan töissä tai koulussa, mutta kun vain toinen on niin päivät yksin kotona on melko... yksinäisiä. Tää viikonloppu oli kuitenkin odottelemisen arvoinen, kun huomenna saan pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystävän viettämään iltaa meille. Siispä mukava viikonloppu tulossa, ja sitä samaa teillekin!

Atsiuh vaan! Viikonloppu on taas pitkästä aikaa(?) kulunut hyvin pitkälti epämääräisen kipeän ja flunssaisen olon kourissa... Lauantaina tosin käytiin Amarillossa syömässä taas yhden vuosipäivän kunniaksi. Heheh, kannattaa alkaa seurustelemaan, mennä kihloihin ja sitten joskus naimisiinkin eri päivinä että voi käydä kolmena eri kertana syömässä... 

Mutta oikeastaan asia jonka takia jaksoin enää tänään avata koneen on se salainen paketti josta aiemmin puhuin! Se tuli itseasiassa jo keskiviikkona mutta työ- ynnä muiden kiireiden takia en ole jaksanut siitä sen kummemmin raportoida. Mutta siis, tuo hirveän suuri ja kamalan salainen pakettihan siis oli Saksasta asti saapunut Elumen-hiusväri! Jo pitkään oon kironnut tätä punaisen värin haasteellisuutta (joka ei kylläkään tullut yllätyksenä, onhan tää mulle jo neljäs kerta punapäänä...), ja mulla punaisesta väristä luopuminen onkin johtunut joka kerta vaan siitä että sitä on niin hankala saada pysymään hyvänä. Vaalenna, värjää, laita värimaski, katso kun väri valuu seuraavana päivänä suihkun viemäristä alas ja värjää taas. 

Tuntuu että Elumen on ominaisuuksiltaan kaikinpuolin täydellinen väri; ei kestovärien kuluttavia hapetteita tai sitä että väri tummuu jokaisen värjäyskerran jälkeen, eikä toisaalta myöskään suoravärien nopeaa haalistumista tai sitä juurikasvun ärsyttävää esivaalennusta. Joo, ehkä tää on se The thing, jonka takia ei tarvii enää luopua tästä ihanasta väristä ja kaikenlisäks saan kasvatettua ne pitkät ja hyväkuntoset hiukset mistä oon ikuisuuden jo haaveillut!

Tätä on tänään todellakin tarvittu...

Vielä viikko sitten hiukset  oli sameat ja kulahtaneen väriset... (pärstä oli pakko sotkea, sen verran tokkuraiselta näytin parin viikon lomailun jälkeen)

Hiukset muutaman päivän jälkeen värjäyksestä, juuri heränneenä tukka pystyssä ja silmät ristissä koiraa pissittämässä, siksi ei kovin edustava kuva.

Pähkinäinen vaahtokarkki-suklaaleivos, silkkaa rakkautta ♥

Heip!
Viimenen toppiviikko käynnistyi tänään, enkä oikein tiiä mitä pitäis ajatella.. En osaa päättää pitäskö odottaa innolla uutta työharjottelua vai ahdistua kaikesta siihen liittyvästä rumbasta. Viime viikko oli sanalla sanoen katastrofaalinen, mikään ei menny putkeen eikä mene oikein vieläkään. Mutta kaipa tästäkin selvitään kun ollaan kevättä kohtikin jo menossa.
  Pari viimestä päivää ollaan vaan tuijoteltu Salkkareita boksilta ja herkuteltu... Viikonloppu oli vähän turhankin vauhdikas kaikkine kyläilyineen ja lumenluontitalkoineen, joten toiveissa olis kirjaimelliseati neljän seinän sisällä vietetty viikonloppu kuhan loppuviikosta selvitään..

Sunnuntaita

Viikonloppu menikin suhteellisen vauhdikkaissa merkeissä. Perjantaina istuskeltiin iltaa ensin tässä meidän kämpillä parin kaverin kanssa jonka jälkeen siirryttiin heille, lähes naapurissa kun asuvat. Kolme päivää neljän seinän sisällä istuttuani oli äärimmäisen mukava nähdä muitakin ihmisiä.
  Eilinen vietettiinkin anopin ja appiukon+T:n veljen kanssa Joensuussa pyörien. Miehet+shoppailu, oon aina tienny että siinä yhistelmässä on jotain mätää... Aika meni lähinnä siihen että ukot suuntasivat aina sinne osastolle jossa mainittiin "urheilu", pelit", tai "tekniikka", ja minusta kodin sisustaminen olis ollut paljon ajankohtaisempi asia.. :-D
   No, mukaan tarttu sentään iso laatikollinen Arnoldsin herkkuja (jotka kylläkin kerettiin syödä ennenkun ehdin ottaa kuvan...) ja parit alushousut.. Niitä kun ei voi ikinä olla liikaa.
  Tää päivä onkin kulunut anoppilassa vieraillen, viikon ruokaostokset hoitaessa ja rullaverhoja asennellessa (viimeinkin!!). Huomenna alkaa toisiksi viimenen viikko työharjottelupaikassa, kylläpä aika on mennykin nopeesti.. Kiva nähä työkamuja pitkästä aikaa vaikka voisinkin jatkaa viikonloppua ikuisuuksiin.